Mutta joutui siihen tulkki ja sanoi, että "ne kysyvät, oletteko te herra Stösseli".
Mutta silloin Antti luuli, että ne tulivat tähän häntä pilkkaamaan, ja kirosi tulkille, että käskeä mennä kokkolalaisten helvettiin…
Ja tulkki käski.
* * * * *
Sitten oli taas hauskaa.
Mutta taas lopulla, kun palkinnotkin jo olivat jaetut ja Tösseli parhaan palkinnon saanut ja mitä lie vielä muitakin kunniakirjoja ja astutuslappuja annettu, tapahtui ikävää…
Se puhuja, jonka erityisala oli puhua maatiaisrotuisista sonneista ja lehmistä, oli kai siinä näyttelyn lopulla maistellut vähin hänkin, niin että kun piti puhetta, tahtoi muisti välistä pettää. Ja puhuttuaan maatiaiskarjasta yleensä aikoi hän kohdistaa loppukiitoksensa siihen sonniin, joka niin loistavasti näyttää j.n.e. Hän tahtoi erityisesti kiittää Öystin Anttia ja siinä innoissaan ja hienossa hiprakassa hän sanoikin:
"Voimme olla kiitollisia herra Stösselille, jonka uljas valkoinen maatiaissonni…"
Silloin Antti poistui ja kiroili koko lopun päivää.
Mutta kuuluisaksi on hän Tösselinsä vuoksi tullut.