"Olisi se sekin. Vaan minkäs niille sitten tekee, kun ne ovat auratut ja kaura kylvetty?"
"Tietysti niitetään kaura ja kuivataan haasioilla eläinten rehuksi, ja se onkin voimakasta rehua, tiedän mä", sanoi agronoomi kuin että jopa sekin on kysymystä.
"Niinpä tietenkin. Sen minäkin tiedän", jatkoi Aukusti Joakim. "Vaan mitäs sitten tehdään, kun on kaura korjattu?"
"Sitten tietysti kynnetään heti ja annetaan viilloksilla olla talven yli…"
"Niin vain. Entä sitten?"
"Sittenkö? Sitten lannoitetaan ja pannaan ohran kasvuun."
"Jopahan tullaan yhteen. Vaan mistäpä riittää lanta kaikkiin matojen syömiin ketoihin?"
"Niin… tuota… tuota… Voipihan niitä jättää levähtämään", arveli agronoomi ja katseli taivaalle.
"Saattaa siitä tulla sadekin", sanoi hän sitten.
"Se on kyllä täälläkin ymmärretty, että se niille paras kuri olisi, kun auraisi ne maahan, mutta se lannan asia…" tuumaili Aukusti Joakim.