Mutta eräänä keväänä, juuri silloin kun valtaväylä loi jääpeitettään, tuli Torikkaan vanhin sisko vieraisille.
Lauran nähdessään sanoi hän:
"Mikä sinut on laihduttanut… jopa sinä oletkin laihtunut… Ja eikö sinulle kukaan kelpaa, kun kuulut hyville miehille rukkasia jaelleen…"
"Ole nyt!… Minä jäänkin vanhaksipiiaksi", koetti Laura selittää.
Mutta sisar oli kylmä järki-ihminen, joka ei ottanut uskoakseen Lauran puheita.
"No mihin sinä nyt olet ehtinyt niillä 'riennoillasi ja aatteillasi'? Sinunhan piti saada hirveän paljon aikaan, kun kansanopistosta palasit!"
Sisaren ääni oli kylmä ja katse jäinen.
"Niin… ei ole helppo sivistää nuorisoa, joka…"
"Niin kuuluu. Hullummaksi on tämänkin kylän nuoriso vaan tullut sitten entisen… Nythän kuuluu nuori väki yökaudet mellastavan ja riihitanssia pitävän… ja onpa siitä jälkiä näkynytkin…"
Ja sisaren terävä katse upposi Lauran silmään kuin hiottu veitsi.