"Minkäpä minä heille mahdan", sanoi Laura, mutta käänsi pois katseensa.
"Aioithan sivistää ympäristöäsi…"
Ja sisar meni sen sanottuaan pois, jättäen Lauran yksikseen.
Pelko ja tuska valtasi Lauran. Hän kävi kuin kuumeeseen ja tunsi kauhean häpeän painavan hartioillaan. Oliko sisar huomannut?
Hänen katseensa oli ollut jäinen ja kylmä, ja halveksien oli hän puhunut nuorisosta ja nuorison riennoista!
Mutta Laura tiesi tilansa ja ymmärsi, että kohta koko maailma saisi sen tietää! Ehkä olivatkin jo huhut liikkeellä…
Sisaren tulo tänne juuri nyt? Se oli jo sinne asti, toiseen pitäjääseen kuulunut…!
Laura silmäsi kuvastimeen ja pelästyi omaa kalpeuttaan…
— Häpeä! Häpeä! — sanoi hän kuin hourien…. ja tulee tietoon, kuka on isä… kulkeva tukkilainen…!
Torikan Laura, joka aikoi muille opettaa sivistystä ja tietoja jaella…