"Entä minä! Kuulkaapa kuinka minä…" alkoi Kauppi selitellä. "Koko
Naattolan vainio oli matojen vallassa, ettei paljon pilliä pystyssä…
Silloin minä…"
"Minkäpä teit?" kysyttiin monella suulla.
"Minä koko karjan kedolle… lehmät, hevoset, lampaat, kaikki. Kun viikon päivät siinä polkivat ja pehnasivat… niin alkoivat madotkin moittia, että tosi tässä taitaa olla… Ja, uskokaa jos tahdotte, nyt on jo Naattolan vainiossa hyvä heinän alku eikä näy yhtään elävää matoa…"
"Sitäpä pitää meidänkin koettaa", aikoivat useat.
Oli Niemelän Aukusti Joakim niitä miehiä, jotka viinaa "takanaan" pitivät ja silloin tällöin maistelivat hienoon humalaankin, hauskimmilleen. Ja huomattiin nytkin, että punotteli Aukusti Joakimin naama tavallista enemmän ja tavallista puheliaampi hän oli. Ja kun keskustelut olivat vilkkaimmillaan, huomattiin, että isäntä iski hyvin merkitsevästi silmää jollekin tuttavalleen, iski silmää ja piipun varrella viittasi kamaria kohden… josta toinen heti ymmärsi, mistä oli kysymys… ja sitä poistuttiin vakavina, arvellen: joo, joo… niin on…
Mutta kun Aukusti Joakim oli päässyt vähä hutikkaan, teki hänellä mieli tarjota agronoomillekin, joka istui tuolla pöydän päässä ja näytti olevan ikävissään… Jo iski agronoomillekin silmää ja viittasi piipunvarrella niinkuin muillekin. Ja heti ymmärsi agronoomikin, mistä oli kysymys, ja ulos silmäten ja koettaen näyttää vakavalta käveli hän Aukusti Joakimin perässä kamariin…
* * * * *
Illalla oli agronoomilla, Aukusti Joakimilla ja kahdella muulla isännällä johtunut mieleen sama ajatus, kun hauskimmillaan humalassa olivat. Jos olisi koettaa kaataa noille madoille vähän viinaa niskaan…
Menivät miehissä Lompalonrannalle, Aukusti Joakimilla täysi pullo taskussa.
"Nyt se taitaa tulla se kieltolakikin kaiken muun hyvän lisäksi", puhkesi Aukusti Joakim sanomaan.