Mutta kului vuosi, eikä hän vieläkään ollut löytänyt valittuansa.
"Sinähän vanhenet, jos et nyt rupea toden teolla naimahommiin", sanoi hänelle hänen toverinsa Kurikka, naapurikylän opettaja.
"En minä toisten lopuista huoli", vastasi Juho siihen.
Toveri Kurikka hämmästyi. Sellaista vastausta ei Juho koskaan ennen ollut antanut, kun hänen naimisestaan tuli puhe.
"Mitä sillä tarkoitat?" sai hän kuitenkin Juholta kysytyksi.
"Tietysti tarkoitan mitä sanoinkin", vastasi Juho.
"Tarkoitatko, että Jennikin olisi ennen ollut kihloissa…?" uteli toinen.
"Kyllä sen sinä tiedät yhtä hyvin kuin minäkin", sanoi Juho siihen, ja äänessä tuntui vähän kiukkua, helinää semmoista, jota ei ennen ollut hänen äänessään kuultu.
"Mistä minä tietäisin…?"
"Etkö liene sinäkin samoin kuin moni muukin hänen huuliaan suudellut…"