Ja kovin levottomin mielin vartoi hän poikansa kotiintuloa ja akka teki itkua ja valitteli…
Mutta ennenkun poika ehtikään kotiaan tuli jo kulkevien matkassa tieto, että Kustin poika oli nostanut ensimmäisen arpanumeron. Ja kehuttu oli, että siitä miehestä tulee komea sotilas.
Kusti pillahti akkansa kanssa katkeraan itkuun;
Seuraavana päivänä tuli poikakin. Oli ryypännyt hyvänlaisesti, että oli hauskimmallaan humalassa.
— Helee, hyvää kuuluu, huusi hän jo ovella, että kaikui ja heti ensimmäiseksi tarjosi isälleenkin lasia, että ottaa ryyppy. Ja mielelläänhän Kustikin kipeään sydämeensä kumosi lohdutusta.
Selvitti poika sitten kuinka onnettomasti kävi hänelle. Mutta sitten hän iloisesti suori takkinsa povitaskusta kirjeen ja huusi:
— Hyvää kuuluu Amerikasta… tiketti tulee kohta… tässä on preivi.
Kusti akkaneen ihastui ikihyväksi.
— Mutta siitä Ameriikkaan menosta ei saa puhua sanaakaan, varotti Kusti.
— Eipä tietenkään, sanoi poikakin.