Kun ensin haastelivat muita asioita, kysyi rouva:
— Onko tuo Kumpulan Juho nytkään missään työssä?
Helena alkoi selvittää.
— Täytyi sen vetelyksen viimein lähteä liikkeelle kun koninliha ja armojauhot loppuivat. Kuolema olisikin tullut. Ennen kun meni Saarelaan sahaamaan, oli monta päivää, ettei ollut muuta kuin vettä. Mutta se onkin se Juho kummempi muita ihmisiä, se elää viikottain melkein Jumalan jyvättä ja taas kun pääsee syömään, niin syöpi, että hirvittää. Henti kuuluu kehräävän Saarelaan. Minä en ole koko talvena käynyt mokomassa läävässä. Vaan jo siinä oli surkeaa tässä kun pakkaset olivat… huh… karvaa nostaa kun ajattelee.
— Niinkö kylmä pirtti?
— Vesi jäätyi astiaan ja leivät olivat kylmettyneet pöytälaatikossa, kuulemma.
— Kummako sitten, että lapsi tuli sokeaksi.
— Kylläpä niitä vareksia siinä on, jos olisi yksi kuollutkin, ja toisia tulee, eikä taida olla kovin kaukana…
— Ne niitä sitten tekevätkin, niinkuin ne syödä kelpaisivat, sanoi rouvakin kylmästi.
— Olisi niitä jo heillekin ollut, köyhäinhoitoon kai ne lopulta joutuvat kaikki.