— Tässä on Kurikan isännälle kirje, sanoi hän ja antoi sen Hentille.
— Saammeko me sitten lehmämme vielä pitää? kysyi Henti.
— Kirjoitin minä siitä Kurikalle. Mutta onko teillä sitten heiniä niille talven poikki? Ellei heiniä ole, on parasta, että annatte lehmät Kurikan isännälle takaisin, sanoi Järvelä.
Henti selvitti, että heillä oli heiniä kumpasellekin lehmälle talveksi.
— Lupasin minä siinä kirjeessä vastata, etteivät lehmät joudu hukkaan, sanoi sitten Järvelä ja kääntyi toisaalle.
Henti kiitteli Järvelää, kiitteli moneen kertaan ja melkein itkussa silmin oli, niin tuntui hyvälle nyt. Sanoi sitten hyvästin ja läksi Kurikkaan päin joutuisasti kävelemään.
Mutta Järvelän isännän kamarissa keskustelivat isännät kovasta katovuodesta ja köyhäinhoidosta, joka tänä talvena tulee maksamaan kauheita summia varattomille talollisille.
— Nyt ei pitäisi antaa apua kenellekään laiskalle ja tuhlarille, että oppisivat työtä tekemään ja säästämään, esitteli muuan.
— Kyllä kai se joutuu tuokin Kumpulan Juho väkineen köyhäinhoidon elätettäväksi tänä talvena. Sille ei pitäisi antaa, vaikka kuolisi — semmoiselle heittiölle ja laiskalle, arveli toinen.
— Kyllä niitä on monta muuta samallaista kuin Kumpulan Juhokin, puolusti joku.