Toiset myönsivät niin olevan ja päättivät yksimielisesti tänä talvena auttaa Mattia.
— Nytkin on kaiken syksyn hakannut halkoja, vaikka ei ole oikein tervekään ollut, sanoi taas Järvelä.
— Kyllähän Matti vireä mies on myönsivät toisetkin.
Tuli sitten puhe Kaaperin Kustista, joka hänkin asui siellä takakadulla. Hän oli jo ikämies ja aikamies poika hänellä oli. Sekä isä että poika kulkivat kaiket suvet lauttahommassa, ansaitsivat hyvin, sillä he olivat taitavia tukkimiehiä kumpikin. Mutta he joivat ja söivät kesällä mitä parasta ja eukko kotona keitti väkevää kahvia melkein lakkaamatta, ja kun syksyssä oltiin, oli puhdas hyvä käsissä. Nälkää saivat sitten kahvin himoinen eukko samoinkuin lurjus isä ja laiska poika.
— Se Kaaperin Kustin pirtillinen… siinä se on vasta aikanen pirtillinen, sanoi Järvelä.
— Paras antaa niiden tänä talvena vähä kärvistellä, että oppivat toisten säästämään, esittelivät muut.
— Sehän niille taitaisi paras olla, arveli Järveläkin.
Mutta nyt alkoivat isännät haastella kovasta katovuodesta. Järvelä luki sanomalehdestä kuulumisia muilta paikkakunnilta ja siitä mihin keinoihin oli ryhdytty hädän lieventämiseksi. Arvelivat isännät sinne ja tänne ja lopuksi tulivat vakuutetuiksi, ettei heidän kuntaansa toki ollut niin ankara halla kohdannut.
* * * * *
Henti oli sillä välin jo ehtinyt Kurikkaa lähelle Hän päätti jo mennessään viedä Järvelältä saamansa lapun Kurikan isännälle, että saisi varmuuden, saavatko he pitää lehmänsä.