Juho oli joulusta saakka varastellut talollisten aitoja ja polttanut pirtin pesässä. Nyt kulki hän öisin suksilla niityillä, varasteli haasio-riukuja ja tolppia, ja kun osui tyhjälle heinäladolle, purki hän parret kelkkaansa. Sillä keinoin pysyivät sulina, vaikka vaikeaa oli sittenkin, sillä pirtti oli pakkasten yhä kestäessä niin jäähtynyt, että seinät olivat sisäpuoleltakin paksun kuuran peitossa. Lehmät olisivat epäilemättä kuolleet, mutta varastetuilla puilla pidettiin siinä sen verran lämmintä, että elivät. Muuta hyötyä niistä ei ollutkaan, sillä ne olivat ehtyneet umpi-nisään, ettei ollut tilkkaa kummallakaan.
Puiden puute oli kova muillakin mökkiläisillä, paitse Toikalla ja
Matilla. Heillä oli pitkät pinot pirtin seinämillä.
Kaaperin Kustissakin hankittiin paleltua puoliväkisten. Vaatetta ei ollut, että olisi metsään tarjennut, ja kengät olivat kovin huonot sekä Kustilla että pojalla. Vaikka olivat ansainneet suksien teolla hyvänlaisesti, ei oltu äyriä pantu vaatteisiin, kaikki oli mennyt ruokaan ja kahviin. Suksipuutkin olivat loppuneet, eivätkä olleet tarjenneet uusia noutamaan.
Ja pakkanen yhä hätyytti.
Ennen oli Kaaperin Kusti talven aikana pitänyt hevosta ja oli hänellä vieläkin talli pirtin päässä. Mutta nyt täytyi tallin hajoittaa ja polttaa, jos ei halunnut välttämättömästi paleltua. Vaan pian oli tallikin poltettu ja taas oli hätä kädessä. Ei auttanut muu kuin öisin lähteä liikkeelle ja varastaa puita mistä sai. Ja Kusti olikin rohkea. Hän meni suoraa päätä ihmisten halkovajoihin, kokosi kelkkaansa halkoja minkä jaksoi vetää ja haalasi kotiaan. Sitä hommaa hän oli jo kauvan aikaa pitänyt.
Kurikasta oli Kusti monena yönä peräkkäin noutanut halkoja. Kurikassa alettiinkin huomata, että pino aleni liian pian ja epäili Kurikan isäntä heti Kaaperin Kustia, koska yleisesti tiedettiin Kusti pahaksi näpisteliäksi. Ja päätti hän käydä katsomassa mitä Kustissa poltettiin.
Ja kun taas seuraavana yönä oli halkoja kadonnut, läksi hän aamulla liikkeelle ja päätti tehdä lopun Kustin vehkeistä.
Mennessään poikkesi hän Kumpulaan.
Paksu ja mahtava savu nousi Kumpulastakin sekä pirtistä että navetasta.
— Mitähän ne tässäkin polttavat, ajatteli hän.