Sisälle tultua huomasi hän uunin luona ison kasan halkoja, jotka näyttivät ladon parsista tehdyiltä.
— Teilläpä puun viljaa on, sanoi hän Juholle.
— Kesällä kokosin joesta kulkevia lautoja ja minkä mitäkin, valehteli
Juho.
— Vai niin. Kenenkä rannassa ne sinulla ovat? tiedusteli Kurikka.
— Tuoll' ovat rannassa, vastasi Juho.
Kurikka koetti kautta rantain ottaa selvää yhdestä ja toisesta pykälästä, mutta onnistumatta. Hän otti puheeksi Kaaperin Kostinkin, mutta Juho ei sanonut tietävänsä, mitä Kustissa poltettiin.
Niin sai Kurikka lähteä.
Mutta hänelle johtui mieleen Toikan Iisakki, aina rehellinen ja kunnon mies. Päätti käydä Iisakilta tiedustelemassa, että olisiko Iisakki ehkä nähnyt Kustia tai Kumpulan Juhoa liikkeellä.
— Minä en heistä niin paljoa välitä koko miehistä, että tietäisin missä he kulkevat tai mitä mökeissään polttavat. En ole käynyt kummassakaan koko talvena, sanoi Iisakki.
— Tuo Kumpulan Juho sanoi kesällä koonneensa vesiajolta kaikenlaista puunroskaa ja sanoi niitä polttavansa, sanoi Kurikka.