— Sepä hyvä olisi, toivoi Kaisakin
— Kuuluu, näet, olevan määränä, että kaikkien, jotka armopuita saavat, pitää mennä metsään tukin hakkuusen. Siinä taitaa tulla Kumpulan Juholle ja Kaaperin Kustille paha pykälä.
— Kies'auta tuleekin. Olisi hauska tietää, millä Kumpulan Juhokin tarkenee, kun ei ole vaatetta, ei kenkiä.
— Entäs Kaaperin Kustilla! Rikkinäiset kengät näkyi nytkin olevan jalassa.
Ja sitten he yhdessä luettelivat Kumpulan Juhon ja Kaaperin Kustin pahoja puolia.
— Mutta se minusta kumma, oli kun ei Suvitien Jaakolle annettu. Makeaan olisivat hänelle armopuut menneet. Äkseerata kun on pitänyt monena kesänä, ei ole joutanut tienaamaakaan. Ja kivulloinen mies päälliseksi tuo Jaako. Ja kolme on lasta valmista, neljäs tulossa, tarpeesen olisi ollut, puhui Helena.
— Väärin on jaettu. Pitäisi kirjoittaa kuvernöörille ja valittaa, sanoi
Kaisa.
— Jos minä kykenisin, niin heti kirjoittaisin, arveli Helena ja Iisakki siihen lisäsi:
— Kyllä niitä kirjoitusmiehiä on.
— Totisesti pitäisikin valittaa, ilman armoa, sanoi Kaisakin.