Tuli sitten puheeksi Kumpulan väki.
— Siinä herroiksi eletään tänä talvena. Lihaa keitetään kolmasti päivässä, vaikka ne sen vietävät kokevat sitä salaa tehdä, vaan onhan se nähty ja tiedetään, ett'ei siinä muulla elettäisi, sanoi Helena.
— Se Hentikin kun kieltää ja sanoo, että koiralle syötetään niitä konin lihoja, tokasi Kaisa väliin.
— En minä ole käynyt koko pöksässä, vaan nämä lapset ovat kehuneet, että Kumpulassa syödään lihaa ja kahvia keitetään hi, hi, hi, nauroi Helena ilkeästi.
— Niin kuulutaan tehtävän, niin ovat meidänkin lapset sanoneet, todisti
Kaisakin.
— Ja kyllä minä nyt hyvin ymmärrän, minkätähden Kumpulaan on armopuita annettu, sanoi Helena taas, ilkeästi hymyillen.
— No miksi? kysyi Kaisa uteliaana.
— Sitä kun on kaunis ja on isäntäin tuttava, niin…
— Jaa, jaa, minä tiedän… kyllä ymmärrän yskän.
Ja he alkoivat nyt yhdessä haukkumaan Hentiä. Omasta päätään sepitti
Helena juttuja, toisen toistaan rumemman.