"Minkä vuoksi sinä sitten olet raskaalla mielellä niin usein ja minkä vuoksi itkit riihen kynnyksellä?"
Selma ei osannut heti vastata. Mutta hetken päästä hän sanoi vältellen:
"Elsan vuoksi."
Simo istahti vaimonsa viereen ja laski kätensä Selman olkapäälle.
"Nyt älkää kumpikaan pelätkö. Nyt saamme olla rauhassa…"
"Tohtiiko sen hajoittamisesta Elsalle mitään puhua?" kysyi Selma.
Simo mietti hetken.
"No ollaan sanomatta Elsalle, mutta sinun on huomenna lähdettävä niemelle näkemään, mitä olen tehnyt, ja heitettävä pelkosi pois!"
Simo oli varman ja voimakkaan näköinen. Selmalle johtui siinä äkkiä mieleen, etteivät semmoiseen mieheen Jantukan kirot pystyisikään, vaikka koettaisikin…