"Ja pää pystyssä, silmät harmaat?" kysyi Simo vilkkaasti.
"Sama mies. Kuuluivat nimittävän Sakariksi…"
"No sitten se on sama, joka tässä meilläkin on käynyt", sanoi Simo melkein riemulla. "Vai menetti henkensä!"
Selma oli hommaillut miehille illallista ja seisoi selin heihin.
"Kuulitko, Selma, kun kuuluvat tappaneen sen paksun Sakarin", puhui Simo Selmalle, mutta ei ottanut huomioonsa, kuuliko Selma, mitä hän sanoi.
"Kesällä, kun menin lehmää noutamaan, teki minun mieleni sitä miestä vähän käsitellä."
Ja Simo kertoi retkestään, kuinka jätkät olivat tulleet häneltä kaloja ostamaan, kun hän oli menossa Hanhilahdessa…
Mutta illallinen oli valmiina. Rasvainen poronlihakeitto höyrysi vadeissa, ja Selma käski miehet syömään.
Silloin he alkoivat muista asioista keskustella, ja paksun Sakarin kohtalo unohtui.
Aapolle oli tehty ovipieleen vuode.