Illallisen syötyään asettuivat miehet levolle, mutta Selma jäi pesemään astioita. Miehet nukkuivat heti vuoteeseen päästyään.
Mutta Selmaa ei nukuttanut. Hän oli toimitellut minkä mitäkin ja lisäsi vähän väliä puita takkaan. Elsa oli ollut levollinen koko päivän eikä nyt illallakaan ollut tuskitellut. Mutta nyt kuului kamarista hiljaista valitusta. Selma päätti antaa hänelle niitä uusia lääkkeitä, joita Aapo vasta oli tuonut.
Hän sytytti kynttilän sairaan kamariin ja meni lääkepulloineen Elsan vuoteen viereen. Sulki välioven kiinni.
Elsa näytti heräävän ja olevan täydellä tajulla. Hän tunsi Selman liikkeistä ja sanoi sairaan heikolla äänellä:
"Kun en minä ehtinyt avuksi…"
"Elä nyt, hyvä ihminen, houri…"
"En minä houri… Mutta minä kuulin uniini sinun huutosi
Veksalahdesta…"
"Hourit sinä… Siitä aina puhut…"
"En minä ole sinulle puhunut…"
Selma sanoi olevan uusia lääkkeitä ja kehoitti Elsaa ottamaan.