"Mitä te niitä kuljetatte", sanoi Elsa raukealla äänellä. "Ei minusta tervettä tule, kuolla jo tahtoisinkin… Eikö Simo mitään aavista?"
"Mitä aavista?" kysyi Selma, mutta hänen äänensä vapisi.
"Eikä vieläkään ymmärrä, että se on Jantukan kirous?"
Selma kokosi voimansa ja virkkoi niin levollisella äänellä kuin hänelle oli mahdollista:
"Sulalla syksyllä on Simo jo hävittänyt Jantukan kiukaan maan tasalle… Ei siinä ole pelkäämistä. Ota nyt näitä lääkkeitä…" Vihdoin Elsa suostui ottamaan lusikallisen. "Nämä ovat rauhoittavia", vakuutti Selma. "Lääkäri on Aapolle niin sanonut."
Mutta Elsa tuntui olevan muissa mietteissä. Näytti kuin ei olisi kuullut, mitä Selma sanoi.
Kynttilä paloi loppuun, ja kuu kumotti huoneeseen.
Selma istui vielä vuoteen vieressä.
Silloin Elsa taas virkosi ja sanoi kiihkeästi:
"Sano, sano Simolle… tunnusta kaikki… minä arvaan kaikki!"