Vielä on kuitenkin hommaa ja työtä, ennenkuin uuteen pirttiin päästäisiin asumaan. Mutta niin hän on Selmalle vakuuttanut, että ennenkuin tämä kesä on kulunut ja ennenkuin järven rannat riittyvät, saapi Selma sytyttää uuden pirtin takkaan tulen ja katsella pihalle uusista, isoista ikkunoista…
Eikä hän sitä enää epäilekään. Uunitiilet ovat jo valmiit, ja hän on näinä päivinä Aapon kanssa aloittanut välikaton panoa…
Simo on ajatuksissaan jo joutunut pihasalle. Silloin kuulee hän pirtistä lapsen itkua. Se ei ole oikeaa itkua, se on kuin kirkumista…
— Mikähän sitä lasta vaivannee, kun se öisinkin itkee?
Hän kuunteli hetken ja lähti sitten saunalle päin kävelemään. Yhtä asiaa hän oli itsekseen ihmetellyt ja yhä ihmetteli ja teki itselleen kysymyksiä. Hän oli mielessään miettinyt sitä hetkeä, jona ensi kerran näkisi lapsensa… kuinka ilostuisi ja kuinka hauskaa olisi katsella sitä ja sen nuoren elämän kehitystä… Mutta kun hän sitten näki lapsen, valtasi hänet kummallinen, vastenmielinen tunne, joka ei ollut vieläkään mielestä lähtenyt… Eikä hän tuntenut vähääkään ilostuvansa… Mutta siinä oli vielä toinenkin ikävä seikka. Hänestä oli näyttänyt, ettei Selmakaan ollut niin iloinen ja niin tyytyväinen kuin hän oli kuvitellut…
Se voi kuitenkin olla ja tuntua sen vuoksi, että lapsi vielä oli niin nuori ja itki myötäänsä… Sillä olikin oudon kova ääni, kuului saunalle asti… Simo nousee portaille.
Ei kuulu enää lapsen itkua pirtistä… kuuluu Selman sointuva laulu, kun lasta tuudittaa…
Simo kuuntelee. Selman äänessä on hellyyttä, pehmeyttä semmoista, jota Simo ei koskaan ennen ole hänen äänessään kuullut. Kun noin lapselleen lempeästi laulaa ja noin suloisesti puhuu, niin rakastaa…
Simonkin tapaa äkkiä hellä, lämmittävä tunne. Hänessä herää rakkaus lapseen, hän lämpenee niin, että mieli on pehmeä kuin vaahto. Miksi olikin hän ollut niin tyly omalle lapselleen! Miksi vieronut pientä onnetonta raukkaa, joka oli hänen omaa lihaansa ja vertansa!
Hän tuntee katumusta, hänen tylyytensä katoaa, ja loistavin silmin ja suu hymyssä hän käy pirttiin…