"Ei ole tänne kuulunut niistä mitään", sanoi Simo. "Niitä kai on monta miestä?" kysyi hän sitten.
"Kaiketi hänellä on apureita, mutta sitä samaa Venäjän puolelta tuotua pirtua kuuluu sielläkin Riipinjärvellä olleen", selitti taas toinen.
Ja pitkäviiksinen poliisi jatkoi:
"Kerran kuluneella viikolla olisimme saavuttaneet, mutta osui tulemaan se kova pyry ja peitti jäljet… Oli ollut kolmella porolla liikkeellä…"
"Sepä mato on mieheksi, jota ei saavuteta… Onko sitä lupa kiinni panna?" kysyi Simo.
"Kiinni se on määrätty pantavaksi. Sillä on paljon muitakin kolttosia, paitsi sitä, että nyt on monta vuotta viinaa pitkin Lappia myyskennellyt. Kirjaton varas ja uskotaanpa hänen työkseen sekin viime miestappo Sassalissa", selitti pitkäviiksinen.
"Semmoisia lurjuksiahan niitä on paljon niiden etelän puolen miesten joukossa", sanoi Simo synkästi. "Niille pitäisi olla semmoinen tuomio, että henki pois, jos eivät elä ihmisiksi ja siivosti."
"Sehän niille parasta olisi. Mutta ei ole laki semmoinen. Mutta jos nyt käsiin sattuu, niin tarttuu se nyt pitemmäksi aikaa… on sillä siksi ansioita", puheli pitkäviiksinen.
"Tunnetteko miestä?" kysyi Simo.
"On se nähty… Sen nimi on Sakari Kippari… Sanotaan muuten
Paksu-Sakariksi…"