Kun he nousivat järveltä maalle, kääntyi joki viistoon länttä kohden, vaaran laidasta loittoutuen. He hiihtivät joen törmää, joka oli luonnostaan aukea, seuraten äskeisiä jälkiä.
Hetken päästä näkyi metsän läpi tuli kiiluvan, vuoroin himmeämmin, vuoroin kirkkaammin.
Riipin-Heikin asunto oli suurista hongista salvettu uusi rakennus.
Kun miehet saapuivat pihalle, näkivät he kaksi poroa syömässä jäkälää pirtin edustalla. Rekiä ja pulkkia ei näkynyt. Sisälläolijat olivat kuulleet pakkaslumen pihalla narisevan, sillä juuri kun Simo aikoi portaille, tuli mies lakittomin päin ovesta ulos… Mutta palasi pian takaisin pirttiin temmaten oven kiinni, että paukahti.
Oli muuten aivan pimeä, mutta revontulten syttyessä näkivät äsken tulleet, ettei pihalla muita poroja ollut.
Simo astui edellä pirttiin. Avonaisen takan luona istui loisteen lämpimässä kolme miestä, kaikki Simolle outoja. Ne näyttivät vasta aterioineen ja kokoilivat eväitään laukkuihinsa. Vaikkei Simo ollut vielä miehiä puhutellut, tunsi hän heidät etelän puolen miehiksi.
Hän tiedusteli mökin isäntää Riipin-Heikkiä.
Poliisit olivat tulleet hänen jälessään pirttiin ja istuneet loisteen lämpimään.
"Olipa se taivalta", sanoi pitkäviiksinen.
"Eikä olla vielä kuin puolivälissä", lisäsi toinen.