"Sanokaa pois totuus!" käski pitkäviiksinenkin.
Äsken puhunut mies silmäsi poliisien aseisiin ja Simon pitkään pyssyyn.
Miehet alkoivat kuin yhdestä suusta kertoa mitä tiesivät. He olivat jo aamupäivällä mökkiin saapuneet. Isäntä oli silloin kotona. He saivat häneltä jäkäliä ja päättivät levähtää itse ja levähdyttää porojaan. Mutta vähän aikaa heidän tulonsa jälkeen oli samalta suunnalta saapunut poro, jolla veturissa oli kaksi isoa säkkiä. Toinen mies oli ajanut poroa, suksilla hiihtäen, toinen oli hiihtänyt perässä…
He eivät tienneet mitä miehiä olivat, mutta isännän kanssa olivat kuiskailemalla puhelleet ja seurauksena oli ollut, että isäntä, Riipin-Heikki, lähti omalla porollaan edellä ajamaan… ja isännän poron veturiin oli toinen säkillinen nostettu… Iltahämyssä olivat lähteneet…
"Minkänäköisiä miehiä ne olivat?"
Sekä Simo että poliisit tekivät kysymyksen yhtaikaa.
"Etelän puolen miehiä ne taisivat olla", alkoi eräs miehistä selittää. "Olin minä ymmärtävinäni, että jotakin ne pelkäsivät, koska isäntää aivan kahden kesken puhuttelivat… Taidatte olla niiden hakijoita…"
"Oliko se toinen paksu, kenoselkäinen mies?" kysyi Simo äkkiä, keskeyttäen miehen selityksen.
"Olipa niin. Semmoinen punakasvoinen ja vaaleaviiksinen…"
Simo ja poliisit silmäsivät toisiaan. Simon harmaissa silmissä leimahti kuin salama.