"Pian kai teidänkin myllynne rupeaa jauhamaan… Eipä siellä näkynyt myllyn alla enää paljo pannetta olevan…"
"No, sitä minä tässä juuri… ja toin minä vähän tupakkaa myllärille", sanoi siihen Ojalainen ja ojensi Mikolle aika käärimän lehtitupakkaa.
Hyvilleen Mikko tuli, vaikka ei tunteilleen valtaa antanut; hymähti vähän, mutta ei kiittänytkään.
"Tässä olisi avain", sanoi sitten Ojalainen.
"Käyn tässä katsomassa, kun ehdin", lupasi Mikko.
"Minä lähden tästä jyviä myllylle hommaamaan."
Mutta kun Mikko oli saanut hyvään käyntikuntoon Herralan myllyn, läksi hän, rennosti kävellen, lippa niskan puolella, naama ja entiset myllyvaatteet jauhopölyn peittäminä, Ojalaisen myllylle, johon piti kulkea Virnemäen pihan poikki. Myllyn avainta hän heilutteli kädessään ja astui uljaasti. Kun Virnemäen emäntä mainitsi, että taisivat tulla Mikolle kevätkiireet, niin yli olkansa Mikko vastasi:
"Niin on hoppu, ettei tiedä kenen myllylle ensiksi ehtisi…"
Ojalaisen myllyn alta oli vesi leikannut panteen, niin että tukki ja siivet olivat puhtaina. Rännistä roivi vesi tampulaa vastaan, kahden puolen valkoiseksi vaahdoksi haaraantuen…
Suvea tietää, kun näin pian vesi pannetta leikkaa, arveli Mikko itsekseen, avasi myllyn oven ja kävi sisälle. Reilassa siellä olivat paikat. Mikko oli itse syysjauhatuksen loputtua myllyn siistinyt ja kaikki kompeet pannut paikoilleen. Eipä siinä ollut muuta nyt ensiksi kuin teroittaa kivet…