"Nyt se heräsi Ojalainenkin vasta… olisi ollut aika takoa kivet ja muuten mylly valmistaa käyntikuntoon, mutta sillä miehelläkös sitä tulee huolehdituksi", porisi Mikko Heikille.
Ja Männistön aitan luona näkyi kaksi myllymiestä tulevan myllytietä pitkin… Olivat kai alapään isäntiä, Metsämaa, jonka mylly oli korkeimmalla vaaran niskalla, ja Torikka, jonka mylly taas oli ihan Herralan myllyn vieressä. Lyhyet, valkoiset lampaannahkaturkit näkyivät olevan yllä.
"Jopa alkavat myllymiehet heräillä", tuumaili Mikko. "Viheliäisen laiskat, eivät viitsi aikoinaan tulla pannetta sysimään… nyt saisivat myllynsä jauhamaan… Mutta sen minä sanon, etteivät jauha tänä päivänä muiden myllyt kuin tämä Herralan… Saapi Ojalainenkin sysiä ja jyystää tämän päivää ennenkuin tukki panteesta irtaantuu… ja sama työ on papinkin myllyssä… Kuka senkin sysinee…"
Heikki kuunteli Mikon puhetta avosuin, tyhmän näköisenä, ja sillä äänellä Mikko Heikille puhui, että "sinä myöskin olet mies, joka et ymmärrä myllynhoidosta et kärpänhäntää".
Kylmästi tervehti Mikko Ojalaistakin, vaikka Ojalainen naurusuin puhutteli ja tuumi, jotta "jopa on vesi lisääntynyt viime yön kuluessa…"
"Kummakos se nyt on, kun eilen semmoinen paiste oli, ja kuuma tulee päivä tänäänkin", sanoi Mikko ja pyörähti myllyyn takaisin.
Ojalainen meni perässä.
"Kylläpä saapi Herrala komeita jauhoja… No, niin se on… kun on mies, joka osaa myllyn hoitaa… Kun Herrala itse on myllärinä, niin tulevat jauhot karkeita ja kaunat ovat suuria kuin vareksen siivet…"
Osasi Ojalainen Mikolle mieliksi puhua, kehui yhä Mikkoa, sanoipa viimein, ettei toista semmoista vesimyllyn hoitajaa ollut tässä eikä toisessakaan seurakunnassa.
Jo lämpeni Mikkokin, hyvänä piti Ojalaisen puheen ja kiitokseksi virkahti: