Eräänä päivänä, kun Ojalainen itse tuli kahvia riihimiehille tuomaan, kertoi hän lukeneensa lehdestä Halleyn tähdestä…
"Tosi taitaa olla sittenkin", sanoi Mikko. "Luulin, että opettaja valehteli."
"Täysi tosi on. Mutta on sillä vauhtinsa, kun menee monta sataa penikulmaa minuutissa…"
"Minuutissako?"
"Niin, ja pitkä tulinen häntä on perässä, josta saattaa kiviä tipahdella tänne maapallollekin… Se on nähty jo ulkomailla ja kyllä se täälläkin näkyy… ja pahoin pelkäävät, että jos se liika likeltä mennä vihkasisi…"
"Meneeköhän tätä jokivartta ylös?" kysyi Mikko, kesken kahvinjuonnin.
"Saattaa mennä hyvinkin likeltä… Vaan ensi keväänä kuuluu kaikkein likimpänä maata olevan…"
Mikko mietti hetkisen.
"Onhan näkynyt välisti, kun tähdet lentelevät talvipakkasilla, vaan on sanottu, että vilun käsissä hyppelevät…"
"Niin, mutta tämä Halleyn tähti on aivan erilainen tähti, joka kiertää avaruutta kuin jänis kierrostaan… Jos sattuisi maa sille linjalle, jota on kulkemassa, niin koko maailma palaisi poroksi, kun yhteen iskisivät…"