"Ruotsin puolta se sentään näkyy menevän ja tuolta vaarain takaa vielä… Ei taida mitään voida, vaikka näkyisikin… ja tuskin näkyykään…"
"Kyllä minä uskon näkyvän… Näinä iltoina pitää olla valppaana, että näkisi…"
Mikko veteli sikaariaan miettiväisenä.
"Liekö totta mitä Ojalainen sanoi, että on karttakin tehty, mitä linjaa kulkee…"
"Totta se on… On minullakin täällä se kartta."
Opettaja levitti kartan pöydälleen ja käski Mikon tulla katsomaan. Opettaja selitti ja näytti…
Mikko sai semmoisen käsityksen, että tähti nyt mennessään kulkee Ruotsin puolta, vaarain takaa, mutta kiertää sitten Norjan rannikkoa — ja senvuoksi on sielläkin Jäämeri aivan sulana — ja tulee takaisin Suomen puolta, ollen kahdeksastoista päivä toukokuuta ihan maapallon laidassa — ja niinkuin kartta näytti, ihan siinä Suomen vieressä.
"Meneepä peto likeltä — saapa nähdä vaan, että hipasee hännällään", sanoi hän.
"Se on sitten meidän loppumme… Mutta uskokaamme, ettei pääse maan ilmakehään…"
"Näyttää tuosta kartasta, että painuu Venäjälle päin… Eiköhän kärvennä laukkuryssiltä karttuuneja…"