Mikolla oli paljon tunnollaan, mutta ei tahtonut kaikkea kysyä.
"Ojalainen sanoi, että sinä yönä, kun näiltä paikoin sivu nuuhkii, pitäisi kaikkien ihmisten olla huoneessa. Se pahanhajuinen höyry ei huoneeseen, kuulemma, pääse tunkeutumaan…"
"Kyllä niin taitaa olla…"
"Vaan mitäpä se auttaa… Jos häntä alkaa maita piirtää, niin sytyttää kaikki palamaan, ja siinä se sitten…"
"Niin. Siinä se sitten on", myönsi opettaja.
Hetken päästä sanoi Mikko taas:
"Saapa nähdä, eivätkö varakkaammat siirry Ruotsin puolelle siksi päiväksi, vaikka Luulajaan asti… Meneekö opettaja kotipuoleen?"
"Kyllä minä menen… siinä toukokuun alussa jo…"
Mikko näytti olevan raskaissa mietteissä. Ei muistanut kiittää eikä hyvästiä sanoa, kun läksi.
Ja kun alkoi halkoja sahata, niin unohtui pitkäksi aikaa, saha kädessä, yhteen paikkaan tuijottamaan.