Kauan ei Mikko tällä kertaa puita sahannut. Oli lauantaipäivä, ja kotonakin oli minkä mitäkin hommattavaa. Eikä hän muutenkaan ollut oikein työtuulella.
Kun hän palasi pirtilleen, oli Eino mennyt johonkin muuhun mökkiin istuskelemaan ja aikaansa kuluttamaan, mutta Ulla oli kutomassa.
Uuni lämpisi paraikaa, ja Mikko kävi pesän suuhun käsiänsä lämmittelemään.
"Pakkaseen kirahtikin", sanoi Ulla.
"Liian paljon olet pannut puita uuniin… lauhtuvan näkyy… ja koivuhalkoja vielä", muistutti Mikko, kun katsoi pesään.
"Ei siinä ollut kuin jokunen koivu… niitä kuusenlahoja enimmäkseen…"
Siihen keskustelu taukosi.
Mikko alkoi hommata aamiaista. Orrelta otti pihlajaisen kalanpaistovartaan ja paistoi hiilloksessa viisi keltaista silakkaa. Ne leivän kera söi, mutta piimää ei ollut palan paineeksi. Ei ollut Mikon pytyssä ollut kolmeen päivään minkäänlaista kastetta.
"Ojalaisen emäntä käski tulla hakemaan meijerikirnupiimää, vaan enpä häntä nyt… illalla käyn", puheli Mikko, kun ämpäristä syvällä puukauhalla joi vettä palan paineeksi.
Kun istahti sitten tupakoimaan, osui katse myllynavainnauloihin… Eivät niissä avaimet nyt rivissä olleet niinkuin syksyin keväin olivat… Talvisin Mikko käytti nauloja omiin tarpeisiinsa. Pappilan naulassa oli lakki, Herralan naulassa paksu villahuivi ja Ojalaisen naulassa kintaat…