Siihen oli nytkin kaikki paikalleen pannut… ja siinä hyvässä järjestyksessä olivat…
Johtui mieleen, että vieläköhän ensi keväänä noissa nauloissa riippuvat… — Toukokuun kahdeksantenatoista päivänä tai yönä se häntätähti on lähimpänä… Merkillinen oli se minun näkyni viime yönä…
Hän jäi siihen mietteisiinsä pitkäksi aikaa istumaan, ja Ulla ihmetteli, mikä Mikolla nyt oli, kun ei penkilleen pitkäkseen paneutunut.
Mutta näkyi kylältä päin hiihtelevän Virnemäen Heikki, ja kun Mikon pirtin eteen pääsi, niin sauvat hankeen löi ja jätti sukset kinoksen nokkaan, kolisteli lumen paulakengistään porrasten edessä ja tuli sisälle.
"Jopa tuntuu lauhtuvan", sanoi hän.
"Niin tuntuu…"
"Somaa on tämä talvi, kun ei kahta päivää ole peräkkäin pakkasta…"
"Eikähän nyt vielä, vaikka tammikuu on kulumassa, ole oikeaa pakkasta ollut yhtään…"
"No ei ole ollut… Se häntätähti tätä tekee…"
"Niin se tekee… Norjan merikin kuuluu olevan aivan sulana…"