Mikko lähti Virnemäkeen heti kun näki saunasta savun nousevan, mutta Ulla jäi vielä kutomaan.
Virnemäkeen olivat jo Apunlaakson miehet ja emäntä saunavieraiksi tulleet, ja istui siellä Einokin, känä suussa, kun Mikko meni sisälle.
Heikki tavaili sanomalehdestä sitä kohtaa, jossa puhuttiin pyrstötähdestä, ja toiset kuuntelivat. Mikkokin istui toisten joukkoon.
Ja kun Heikki pysäytti lukunsa, niin alettiin keskustella. Yksi arveli yhtä, toinen toista. Mutta Apunlaakson emäntä, joka paljon tutki raamattua, sanoi:
"Maailman loppu siitä ei tule, sillä eivät näytä kirjoitukset niin… 'Aikaa eikä hetkeä ei pidä kenenkään tietämän'… 'Pitkäisen tuli leimahtaa idässä ja näkyy hamaan länteen'…"
"Sepä siinä onkin", keskeytti Mikko. "Idän puolta se tuleekin takaisin toukokuun kahdeksastoista päivä, ja idässä se leimahtaa, jos leimahtaa…"
"Vaan koko maailmaa se ei polta tietenkään", arveli Heikki.
"Ei tietenkään muuta kuin sen paikan, johon pudota moksahtaa", uskoi Apunlaakson isäntäkin.
Tuli Ojalainenkin saunavieraaksi Virnemäkeen, ja koska tiesi, että koko Virnemäen väki pelkäsi Halleyn tähteä, päätti hän lisätä kiviä kuormaan…
"Oli näissä viimeisissä Helsingin lehdissä pitkä kirjoitus taas Halleyn tähdestä… Siinä selitettiin, minkälaista mellakkaa oli pitänyt silloin tuhannen vuotta takaperin… Vanhoista historioista ovat saaneet tietää… Mutta julmaa jälkeä on silloin jättänyt…"