"Joo. Lauha talvi kuin taikina", vertaili Eino, joka hänkin nyt sekaantui keskusteluun.
"Elä sekaannu ihmisten puheisiin!" ärähti Mikko hänelle.
Eino irvisteli vastaukseksi.
Apunlaakson emäntä oli huokaillut, polvi polvella istuen ja mustasta piippunysästä savuja vedellen, mutta nyt alkoi puhua:
"Aina pitäisi ihmisen olla valmis täältä lähtemään, aina uskossa elää ja ilolla kuolemaa odottaa, tulipa yöllä tai päivällä… Mutta vaikka merkkejä taivaalla näkyy, niin yhtä jumalatonta elämää ihmiset viettävät eivätkä tunne syntisyyttänsä…"
"Onko Ojalainen nähnyt sitä opettajan tähtikarttaa?" keskeytti Mikko, ja Virnemäen Heikki nousi ja sanoi, että pitääpä lähteä katsomaan, kuinka saunan pesä palaa.
Ja Heikki meni.
Ojalainen sanoi nähneensä opettajankin kartan.
"Siinä näyttää, että Ruotsin puolta menee ja tätä puolta tulee takaisin…"
"Niinpä tietenkin", sanoi Ojalainen sukkelasti. "Ruotsin puolta se menee, ja kun aikansa kiertää ja hulmuilee tuolla pohjoisnavalla, niin sitten tätä Suomen puolta tulee takaisin, vietävä. Niin se on minunkin kartassani, ja niin se on kaikissa kartoissa…"