Myllyturkki oli yllään, vaikka oli lämmin paiste.
"Mikko se ei ole täällä tulvan jaloissa", sanoi Herrala. "Meillä siellä on ollut kova koplakka, kun tulva on tahtonut viedä käsistä kaikki", — tuumaili Herralan isäntä, kun Mikko tuli likemmäksi.
"Joo", sanoi Mikko ja käveli männynhakokimppu kainalossa pirtin päähän.
"Myllynjauhatuskin on jäänyt tuon tulvan takia. Et sinä taitaisi joutua kiviä teroittamaan", puheli Herrala.
"Tässä taitavat tulla eri takomiset", vastasi Mikko.
Herrala katsoi Mikkoon pitkään. Kovinpa oli mies laihtunut ja näytti sairaaltakin.
"Taidat kipeä olla", arveli Herrala.
Mutta Mikko ei vastannut mitään, pirttiin meni ja veti oven lujasti kiinni.
Herrala lähti köpittämään myllylleen päin ja arveli, että joko oli Mikko jostakin hänelle suuttunut taikka oli järkeen vika tullut.
Mutta kun Mikko oli päässyt taas pirttiinsä eikä enää osannut ajatella paljon mitään, kiepsahti Ojalainen sisälle, naurusuin.