Mutta sen pirun ketunkasvoista ei saanut selvää.
"Sinä olet erehtynyt, Mikko. Toissapäivänä kahdeksastoista päivä toukokuuta oli."
Ja taas Ojalainen nauraa virnisteli.
Mutta Mikossa nousi uusi epäilys, ja vihan vimmassa hän huusi:
"Painu helvettiin minun huoneestani… senkin… senkin…"
Ja Mikko kaappasi jo hiilihangon loukosta.
"Elä, veli kulta! Elä, veli kulta!" rukoili Ojalainen ja riensi minkä ehti ulos, mutta Mikko kuuli hänen nauraa hohottavan, kun hän käveli Apunlaaksoon päin.
Mutta Ojalaisen mentyä Mikko otti almanakan käteensä ja alkoi laskea. Onneksi hän muisti, missä oli minäkin päivänä ollut, ja niin hän sai kun saikin selville, että Erkinpäivä todella olikin ollut jo toispäivänä.
Ensiksi hän tunsi kipeätä nälkää, ja sitten hänestä näytti, kun silmäsi akkunasta ulos, että koko maailma oli kaunistunut.
Hän otti kellarista eväänsä, paistoi silakoita ja rupesi syömään.