Syötyään oikein kelpomiehen aterian hän läksi Apunlaaksoon.
Emäntä sattui olemaan kahvinkeitossa.
Heti tuli puheeksi Halleyn tähti.
"Muuta en uskokaan kuin että nuo sanomalehdet ovat koko jutun valehdelleet", sanoi Apunlaakson emäntä. "Eihän Jumalan sana totta olisi, jos ihmiset maailman lopun tietäisivät."
"Niin, ja pitäisi sitä raamatun mukaankin vielä olla aikaa vajava sata vuotta", sanoi Mikko.
Nyt hän vasta uskoi ja ilostui niin, että alkoi omia aikojaan nauraa räkättää.
Apunlaakson emäntä tarjosi kahvitkin, ja elämä tuntui kuin nuorena ennen, jolloin ei mitään murhetta ollut.
Pitkin päivää Mikko käveli edestakaisin. Myllyillä kävi ja tarkasteli. Repo-ojassakin olivat panne ja jäätiköt sulaneet ja vesi asettunut juoksemaan entistä kivistä ja jyrkkää uomaansa myöten.
Myllyvesi oli nyt parhaillaan, kun alusvesi ei enää siipiin vastaisi…
Hauskalta tuntui olo. Myllymiehiä ei näkynyt, eikä Herralan myllykään ollut käynnissä. Mutta alkaa taas kohta kuulua sauvakkojen kolina ja alkaa Mikollakin jauhoja tulla… viimeiset leivät olivatkin kulumassa…