»Sattuu joskus…»
»Vaikka suomalaistahan on asutus tälläkin puolen rajan ja suomalaisia asukkaat…»
»Niin kai ovat, koska samaa suomea puhuvat, mutta tämä uusi polvi oppii aivan ruotsinkieltä… koulussa aivan ruotsia opetetaan… Siellä on meidänkin Oskari…»
»Vai niin…»
Vieraan kasvot synkkenivät.
»Suomeahan ne puhuvat kaikki koulun pihalla», sanoi Eemeli. »Eivätkä sano ymmärtävänsä mitä lukevat…»
»Tjaa», arveli vieras ja kysyi sitten, ikäänkuin haluten puhua muusta:
»Niin, miten käy, emäntä? Saanko jäädä taloon?»
»No jo toki. Kun nyt vain ette olisi liian vaativa. Ei ole Aapeli tässä kotona, vaan mitäpä hänelläkään olisi… ja pian kai hänkin tulee… On tässä porstuakamari, jossa kyllä saatte rauhassa olla… Mutta ei ole näin talonpoikaisessa talossa…»
»Vielä mitä, kyllä toimeen tulemme… Minä tyydyn ihan samaan ruokaan kuin te itsekin…»