Emäntä asetti tarjottimen tuolille vuoteen viereen.
Airisto kehui nukkuneensa mainiosti.
Emäntä näytti melkein nuoremmalta nyt kuin eilen. Puku oli siistimpi, näytti uudelta, ja hän oli avopäin, niin että runsas tukka oli näkösällä.
»Onko isäntäkin mennyt?»
»Meni se. Patoneuvoja pian tarvitaan… Tänään tulee lämmin päivä… Pian tulee jäille lähtö… Terveiset käski sanoa. Piti teistä kovasti…»
»Vai niin, kiitoksia…»
»Te kun ette pannut vastaan… ja sanoitte Oskarin olevan hänen näköisensä…»
Emännän silmissä vilahti veitikkaa.
Maisteri hymähti. Hän ymmärsi emännän erinomaisen hyvin.
»Oskari! Miksi juuri semmoisen nimen panitte?»