»Menisi tässä useampikin poika näin isossa talossa», sanoi Airisto.
Aapeli hymähti.
»Mitäpä niistä niin monesta! Kun on yksi ja hyvä, niin se riittää.»
Sen sanottuaan hän ratkesi nauramaan.
»Onpa niinkin», hymähti Airisto.
Isäntä pyyhkäisi vesiherneen nenänsä päästä ja puhui, muka ainoastaan
Airistolle, vaikka sen muutkin kuulivat:
»Minä sanoin heti, kun poika syntyi, että jopa tuli minun näköiseni ja velivainajani lahjainen. Karoliina väitti silloin vastaan, vaan jo on aikoja sitten uskonut.»
Ja sille hän taas nauroi niin, että vesiherne ilmausi nenänpäähän.
Airisto näki emännän punastuvan ja hänen silmiensä iskevän tulta.
»Piispa kun kävi mennä kesänä täällä, niin tulkin kautta minulle käski sanoa, että kouluta Oskari papiksi. 'Siitä tulee hyvälahjainen pappi tänne rajalle', oli sanonut. No minä sanoin, että ei tarvitse taloa liikuttaa, jos poika papiksikin koulutetaan. Karoliina muka sanoo, että ei kouluteta, että kuka talon perii, vaan mieleistä on Karoliinallekin… niinkuin maisteri hyvin ymmärtää… Se on vähän juonikko, tämä Karoliina… Ja saatan minä vieraalle sanoa, että kauan kesti, ennenkuin suostui tulemaan emännäksi tänne Portaankorvaan… Mutta jopa viimein tuli, melkein pyytämättä…»