»Eipä sen puheista taida vieras viisastua. On siksi…»
Airisto päätti puolustaa isäntää.
»Mutta onhan hän toimellinen mies, joka hoitaa talonsa hyvin. Ja taitaa kerätä varojakin?»
»Siihen kyllä on toimellinen. Vaan olettehan nähnyt hänet, minkälainen on muuten.»
Emäntä sanoi sen halveksivalla äänellä.
Kun he taas olivat hetken olleet vaiti, kysyi Airisto:
»Mistä hän on saanut päähänsä sen, että tahtoisi olla ruotsalainen ja saada poikansa papiksi Ruotsiin?»
»Tämän puolen herrat, pappi ja kansanopiston johtaja, ovat sen hänen päähänsä saaneet… Siinähän sen löyhyys juuri tuntuukin… se uskottelee itsekin olevansa ruotsalainen, mukamas, kun on tältä puolen jokea kotoisin… Ja siitä asiasta ensi kerran tulikin tosi riita, kun minä halusin poikaa Suomen puolen kansakouluun…»
Airisto kuunteli tarkkaavasti emännän puhetta, mutta omasta puolestaan hän ei arvellut asiasta mihinkään päin.
»Nyt se teki kauniin työn viimeksi…» aloitti emäntä uudelleen.