»Siinä on, jotta sitten on varma, että tulet.»
»Varma on», vakuutti toinen ja pisti rahan taskuunsa.
Portaankorvan ei ollut tapana joutilaana kauan kylässä viipyä ja nytkin hän alkoi päivitellä, että meni monta tuntia taas tällä matkalla… tässä jaaritellessa.
Sitten hän läksi kiireesti kävellen lauttahaminaan päin, johon oli veneensä jättänyt.
Kun Vankan Aapo vaimoineen oli jäänyt kahdenkesken, sanoi Leenastiina:
»Ei sillä ole aavistustakaan, kuinka asia on… Ettei se itse hoksaa ja näe…»
»Hyvä on, ettei näe… Taitaisi siinä tulla ikävä elämä Karoliinalle, jos Aapeli asian perille pääsisi.»
»On se Karoliina saattanut sen silmät pimittää ja yhä saattaa… eikä se siitä miehekseen olisi huolinutkaan, jos ei olisi varmaan tiennyt, että sen pettää saattaa…»
»Oli miten oli, mutta hyvä olisi, että rauha säilyisi… Äläkä sinäkään viittaa sinnepäin… Mitä se sinuun kuuluu.»
»Luuletko sen uskovan, vaikka suoraan sanoisin, että täytetyn puolikon otit, kun Karoliinan otit… ei uskoisi…»