»Ole siinä!»
»Ja kun se tihrusilmä ja räkänokka vielä kuvittelee poikaa näköisekseen! Varmaan sitä ihmiset miehissä valehtelevat…»
»Koko asia ei kuulu sinuun… Eihän siitä kylällä kukaan puhu…»
»Ei puhu, mutta kun puhe tulee, niin kaikki tietävät…»
»Siihen se unehtuu koko asia, kun vain sinä osaat pitää suusi kiinni.»
»Minun puolestani kyllä saapi olla, ja hyvä olisi Karoliinan ja pojankin vuoksi, ettei se koskaan saisi tietoonsa…»
»No niin. Ole sitten hiljaa äläkä ota puheeksi.»
* * * * *
Silloin kun Karoliina lopulta suostui Portaankorvaan emännäksi lähtemään, liikkui jo huhuja monenlaisia, ja kun sitten syntyi poika seitsenkuukautisen avioliiton perästä, uskoi moni, että pojan isä olikin kesällä Väylänpäässä majaillut maisteri. Eikä huhu ollut vieläkään vaiennut, vaikka asiasta hyvin harvoin puhuttiin. Näinä viime vuosina ei siitä juuri ollut puhuttu mitään, eikä Karoliina itsekään ollut siitä kuullut kuin joskus salaisen viittauksen.
Ruotsin puolelle ei huhu ollut sanottavasti levinnytkään.