»Muistin tässä taas, kun tuohon sulaan katsoin, sitä Kivi-Santeri vainajaa.»
»Niin häntäkö, joka hyppäsi rantapadolta koskeen?»
»Niin! Huuh! Kun kuuluu juosseen pitkin saunapolkua ensin saunalle ja siitä padolle ja patoa pitkin… ja potkaisemalla potkaissut. Onhan Manta sen kuullut?»
»Olen minä kuullut… Jumalaton mies, mikä lienee ollut…»
»Nuori ja vankka mies kuuluu olleen… Pää edellä kertovat hypänneen, eikä ollut kertaakaan pinnalle noussut… Ja vasta syksyllä löydettiin Isonkosken alta ruumis…»
»Kirjaton kulkuri kuuluu olleen… Hautaamatta kuuluu olevan vieläkin.»
Karoliina oli poistunut ikkunasta, yritti jo kerran istumaan rukkinsa ääreen, mutta kävikin keskilattialle ja virkkoi:
»Padon päästä on monta syltä veteen… Pohjaan painui, kun hyppäsi…»
»Taisipa painua…»
»Näin sillä olivat olleet kädet… katsos, Manta… ja näin se oli vauhdissa juossut…»