»Johtuvat väkisinkin mieleen…»
»Ei saa antaa johtua. Pitää ajatella muuta.»
»Kumma se on, ettei siinä ole kukaan patomiehistä tai lohenpyytäjistä hukkunut!»
»Eivät pyri omasta halusta, niinkuin Kivi-Santeri teki. Ja tottuneet kun ovat… niinkuin tämänkin talon isäntä…»
»Niin! Kun välistä Aapelikin uskaltaa ihan vaarallisimpaan paikkaan… Kyllä Mantakin näkee, jahka korvapatoa ruvetaan lyömään. Niin, kesä tulee! Lauttojen lasku alkaa… tulee liikettä ja elämää… Sattuu sieltä tukkilaisten joukosta tulemaan Mantankin hyvä…»
»Pyh…»
»On siellä joukossa sorjaa ja norjaa, hyviä soittajiakin…»
»En minä enää… Ikäihminen jo. Emäntä puhuu kuin nuorelle tytölle.
Pian suutun.»
»Leikkiä minä lasken. Kyllä Manta leikin ymmärtää.»
Manta ei siihen vastannut, karttasi vain, huulet pitkänä kuin ruomat.