Isäntä on hyvällä tuulella eikä hoksaa kysyä, miksi emäntä valvoo näin yöllä. Muistaa kuitenkin poikaansa ja sanoo:
»Oskari on tietenkin jo nukkumassa… Antaapa pojan rauhassa maata…
Huomenna aiotaankin tuumailla kouluun lähtöä.»
Isäntä ei huomaa emännässä mitään muutosta eikä varro emännän vastauksia. Puhelee sitä, tätä.
Mutta Mantan katse viipyy kauan emännässä, jonka silmissä palaa niin kummallinen, outo tuli. Semmoisena Manta ei muista emäntää ennen nähneensä.
XII
Aamu vaikeni kirkkaana, kastehelmisenä ja lämpöisenä. Öinen usva laskeusi maille ja vesille. Suuri, sininen taivas oli pilvetön.
Portaankorvan isäntä oli aikaisin liikkeellä.
Hän oli kahdesti kysynyt emännältä Oskaria, mutta ei ollut saanut mitään vastaukseksi. Mutta kun hän kolmannen kerran kysyi eikä emäntä sittenkään vastannet, luuli hän pojan vielä nukkuvan ja riensi emännän makuukamariin.
Kummankin vuode oli tyhjä, eikä niissä näyttänyt kukaan nukkuneenkaan.
Olisiko poika Väylänpäässä kyläilemässä?