Hän arveli niin olevan ja meni pirttiin. Rengit ja kesämies istuivat penkillä, vielä väsyneinä raskaasta työstä. Emäntä seisoi selin, joelle katsellen. Yhtäkkiä leimahti isännän viha, ja hän karjaisi:
»Missä Oskari on? Oletko päästänyt hänet Väylänpäähän, vaikka kielsin?»
Emäntä kääntyi nyt pirtissä olijoihin päin. Hän oli tuhkanharmaa kasvoiltaan, ja silmät paloivat kuin tulen liekki. Ei kukaan ollut häntä sellaisena nähnyt. Mutta isäntä ei häneen katsonutkaan.
»Missä poika on?» karjaisi hän uudelleen, niin että pirtti jymisi.
»Olipa missä hyvänsä… Mitä sinä hänestä…»
Emännän ääni tuntui soinnuttomalta, ja hän oli kalpea kuin kuolema.
Siinä samassa syöksyi Manta pirttiin, Oskarin vettätippuva arkilakki kädessä.
»Hyvä Jumala! Mihin Oskari on joutunut, kun lakki löytyi padon päältä?»
Miehet ja isäntä riensivät lakkia tunnustelemaan, mutta emäntä ei liikahtanut paikaltaan.
Se oli Oskarin lakki.