Näyttämö: Sama piha kun ensi näytöksessäkin. Esiripun noustessa on sumuinen sadesää, vaan vähitellen alkavat pilvet hajota ja lopussa on jo kirkas ilma.
Maiju (tulee sisältä). Kummallinen tuo isä kun ei kyörää tuota kesämiestä mihinkään työhön, vaan antaa laiskana maata monta päivää. Eikö lie taaskin vetääntynyt latoon heinäläjään nukkumaan? Mutta kyllä minä hänet sieltä kyyditsen. (Maiju menee navetan puoleen. Kesämies tulee hetken kuluttua haukotellen.)
Kesämies. Vieläkinkö se väsyttää, vaikka kaksi päivää on poutaa odotettu. (Venyttää ja haukottelee.) Ohoo… kuinka se lepo sentään on hyvää ihmisen ruumiille. (Harjula tulee sisältä, haukotellen hänkin.)
Harjula. Alkaapa tämä jo tuntua levolle. (Katselee taivaalle). Eikä tästä näytä tulevan sen kuumempaa ilmaa.
Kesämies. Se menneen viikkonen ukonilma repi taivaan niin repaleihin, ettei se enään pidätä pieniä kiviäkään.
Harjula. Niin taisi tehdä. Etkö sinä ole nähnyt joko naapurit ovat palanneet Käkisaaresta?
Kesämies. Ei heitä ole vielä takaisin kuulunut.
Harjula. Minä arvaan, etteivät ole viitsineet heti takaisin lähteä, kun jo eväätkin veivät. Ovat kai odotelleet poutaa? Eivät kai he niittäneet ole? Vain mitä sinä arvelet?
Kesämies. Niin minäkin arvelen.
Harjula. Niin, mitä sinä arvelet? Arveletko että ovat niittäneet, vaan eivätkö ole?