Jussi hiihteli Lampalle. Poika jäi kotia, ja hänelle antoi Jussi neuvoja, jos mikä sattuisi tulemaan tai tapahtumaan.
Ei ollut patruuna nukkunut koko yönä. Oli miettinyt ja miettinyt.
Kun Jussi astui konttoriin, jutteli patruuna erään Ruotsin puolen isännän, Korven Israelin, kanssa. Jussi tunsi Israelin ja tiesi, että juuri Korven taloon oli määrä viedä tuodut tavarat. Korven talo oli kahden kylän välissä taipaleella, ja siitä vei tie Ylikainuullekin.
Hyvillään oli patruuna Jussin tulosta, istumaan käski ja sikaarin tarjosi. Korven Israeli oli ennenkin ollut patruunan hommissa ja olikin aika vikkelä mies. Ja nyt alkoivat kolmissa miehin asiasta puhua. Israelille uskottiin salaisuus, joka koski Tirkan syntymäpäivää ja tullimiehiä.
Jussi selitti, patruuna nauroi, ja nauroi Israelikin. Sukkelana keksintönä piti hänkin sitä, mutta lausui kuitenkin epäilyksensä näin:
»Mutta jos ne eivät juo itseänsä hutikkaan niin että nukkuvat tai jos parhaissa viinoissa lähtevät liikkeelle…»
»Sitä varren Joonas hiihtelee koko yön ja tulee ilmoittamaan», tokaisi patruuna.
Mutta Korven Israeli näytti sittenkin epäilevän.
»Ei sitä käy Joonaan huoleksi jättäminen, kyllä siihen pitää olla valppaampi mies», sanoi Jussi. »Sillä sehän tässä juuri pääasia onkin. Paljon parempi, että Joonas ajaa tavaroita poikki ja joku muu jääpi tullimiehiä vahtaamaan…»
Lamppa seisahtui kävellessään ja jäi miettimään. Hän muisti, kuinka nolosti syksyllä oli käynyt, kun Joonas oli jäänyt vahtimieheksi.