»Jos vaan viisaasti ja varovasti menetellään, niin yhtenä yönä ovat kaikki kuormat tuodut yli», lohdutteli Jussi. »Kun ei vaan Hermanni menisi hätäilemään liiaksi…»
»Kyllä Hermanni on mies puolestaan!» uskoi patruuna.
Mutta Jussi näytti sitä seikkaa epäilevän.
Jussin asiaksi jäi myös hankkia tarvittavat poikkituojat, joita kyllä aina oli saatavissa. Jussin mielestä ei viittä hevosta enempää saisi ottaa, ja niidenkin piti tulla yksi kerrallaan poikki ja joella aivan kävelyä. Kun Keskitalosta lähtisi kaksi hevosta ja Heikki, Lampan puotirenki, Lampan ruunalla, niin ei tarvittaisi kuin kaksi hevosta lisää Suomen puolelta. Jussi ehdotteli, että otettaisiin Friikon veljekset, jotka olivat tottuneita »yötöihin» ja joilla molemmilla oli hyvä hevonen.
»Saatte Hermannin kanssa siitä päättää», sanoi patruuna.
Patruuna tarjosi vielä kahvit ja konjakit molemmille miehille ja lupasi, jos hyvin nyt onnistuu, semmoisen palkan molemmille, että naurahtavat. Mutta ei tahtonut puhe oikein luistaa, sillä kovin pitkissä mietteissä oli patruuna. Käski Jussin kahden kesken puotikamariin ja vielä varoitteli…
»Jättäkää vaan minun huolekseni», lohdutteli Jussi.
»Kyllä tarkataan kaikki selväksi ennenkuin aloitetaan…»
»Sitä minäkin…», sanoi patruuna.
»Eipä niitä ole vahingoita minun tähteni tullut», kellahti Jussi. »Vai onko?»