Vihdoin läksivät hiihtelemään, kun alkoi jo hämärtää. Silloin Jussikin ilmestyi pirtistä, selitti jotakin Joonaalle ja nousi suksilleen. Hän hiihti Suomen puolelle, mutta ei lähtenyt mökkiään kohden, vaan oikaisi suoraan Keskitalon rantaan.
Hermanni oli jo levottomana vartonut häntä, kuullakseen kuinka alkaa käydä. Aletaanko yrittää vai eikö?
Jussi selitti, että valmiiksi piti taittaa reet ja hevoset, selitti senkin, että Lampalta tulee puoti-Heikki ruunalta ja että Friikon veljekset otetaan mukaan. Ja saisi Hermanni jo molemmat kuormansa panna valmiiksi…
Kaikista asiaan kuuluvista seikoista Jussi selitti ja lopuksi kuiskasi Hermannille jotakin korvaan. Se oli hyvä uutinen Hermannille, koska nauruun meni suu. Mutta sen jätti Jussi sanomatta, että tullimiehet oli aiottu narrata Tirkan luokse syntymäpäivää viettämään. Eikä Hermannikaan ymmärtänyt mitään kysyä. Oli aivan niinkuin ei tullimiehiä olisi ollut laisinkaan.
— On siinä kerran tolvana mies, kun ei mitään »hurtista» muista kysyä! — ajatteli Jussi.
Pimeän tultua erosivat miehet. Hermanni läksi nopeasti hiihtämään Ranta-Jussin mökille konjakkia noutamaan, mutta Jussi hiihteli Ruotsin puolelle. Hän ei mennyt Lampan rantaan, vaan suoraan Rantakäyrään, jossa Saalkreeni asui. Saalkreenin huoneessa oli pimeä, eikä pihaltakaan näkynyt ketään. Hetkeksi Jussi seisahtui suksilleen, mutta kun ei ketään kuulunut, hiihti hän läpi pihan maantielle, sen poikki suoraan metsän laitaan. Metsän rantaa pitkin läksi hän verkalleen hiihtämään Tirkan tuvalle päin, jonka sivuikkunasta sopi valo näkymään metsän puolelle. Tirkan mökkiä lähestyessään hän seisahtui vähän väliä kuuntelemaan. Hitaasti hiihtäen hän lähestyi lähestymistään mökkiä metsän puolelta. Pääsi jo niin likelle, että näki ikkunan läpi miehiä liikkuvan pirtissä edestakaisin. Hiihti vielä muutamia syliä ja tunsi sisällä olijat. Siellä oli Jönssonni, joka nauraa hähätti, totilasi kädessä, Fynke, joka parhaillaan teki totia, ja Kruuki, joka istui pöydän päässä ja näkyi maistavan lasistaan. Tirkka näytti passailevan ja hoitavan tulta, uunissa. Mutta Saalkreenia ei näkynyt…
Jussin teki mieli mennä vielä likemmäksi kuullakseen mitä sisällä puheltiin, sillä puhelevan ne näkyivät ja nauroivat väliin ja olivat iloisen näköisiä. Mutta juuri kun hän oli seinän viereen pääsemässä, kuului nopeatahtinen aisatiu'un helke maantieltä… ja tulija kääntyi Tirkan tietä mökille…
Jussi painausi seinää vasten, toivoen, että hänelle pimeästä olisi apua… Hän kyykötti siinä, sompasauvat kädessä ja suksen kärjet metsään päin käännettynä, eikä uskaltanut juuri hengittääkään…
Pirtistä alkoi kuulua liikettä ja nopeaa puhelua, niinkuin kuuluu, kun monta miestä yhtaikaa puhuu… Jussi kuuli mainittavan Saalkreenia… Ovi aukeni, ja Jussi erotti nyt selvään Saalkreenin äänen…
»Terve tulemaan… terve tulemaan!» kuului Tirkka toivottavan.