Kun hän pääsi pihaan, ajoi siihen samassa hevonen, Ruotsin puolen maantietä tullen. Yksin istui ajaja kappireessä ja löysäsi menemään tallin seinälle. Joonas pyrähti samassa tallista, kun Jussikin ehti tulijan luokse…
Se oli Sammelin Pekka, joka oli ollut Makon kylän tienhaarassa vahtaamassa Saalkreenia ja nyt laukkaa tuli asiasta ilmoittamaan.
»Niin ajoi, että höyry reen perässä punoi», selitti Sammelin Pekka.
»Minä seisoin tienvieressä, kuusen suojassa…»
»Kääntyikö Rovanjärven tielle?» tiedusti Jussi, silmät kiiluen ja hyvillään.
»Varmaan… tienhaarassahan minä seisoin…»
»Ja tunsit varmaan, että oli Saalkreeni?»
»No aivan varmaan… aisatiuku pauhasi ja näin selvästi lakin ja viikset…»
»Nyt, pojat!»
Jussi sanoi sen ilosta väräjävin äänin.
»Joonas, anna soida!» käski hän sitten. »Joko puoti-Heikki on mennyt?» kysyi hän samaan hengenvetoon.