Ryyppyjen toiveessa Helmerikin innostui uusia kuormia panemaan.
Yö oli jo silloin alkanut, ja kylän joka talossa nukuttiin.
* * * * *
Kun Joonas oli ruokakelloa soittanut, oli hän, Jussin käskyä totellen, mennyt maantielle vahtiin, mutta Jussi hiihteli itse Tirkan tuvalle, nähdäkseen ja ollakseen varma, ettei mitään vaaraa ollut pelättävissä.
Metsän puolelta hän taas lähestyi pirttiä ja näki peitteettä olevan ikkunan läpi, että syntymäpäivän vietto oli kauniissa alussa. Jönssoni oli jo aika lailla humalassa ja lisää näkyi juovan. Fynke ja Kruuki näyttivät vielä olevan verrattain selviä, mutta vilkkaasti puhelivat ja nauroivat. Tirkka nousi kai kellarista, koska ilmestyi äkkiä keskelle lattiaa, aukaisematon pullo kädessään…
Sen nähtyään tullimiehet hurrasivat ja nauroivat päälle.
— Hyvä tulee! — arveli Jussi itsekseen, loittoni sitten metsän reunaan ja kuunteli siellä.
Pari tuntia hän vahtaili. Tullimiehet pyörähtelivät jo aika keveästi, ja laulunloilotus kuului joukkoon. Silloin Jussi lähti hiihtämään Lampalle päin ja tapasi tiellä Joonaan, joka koko ajan oli kävellyt kahakäteen, tarkastellen kulkijoita.
»Jää sinä nyt tähän vielä, minä käyn tuolla ylempänä», sanoi Jussi, mutta ylemmäksi hän ei hiihtänytkään, vaan meni suoraan Lampalle. Siellä olivat jo puodin ovet kiinni ja talossa näyttiin nukkuvan.
Mutta patruuna valvoi konttorissaan, ja valveilla oli Tiltakin, vaikka liike jo oli Jussin neuvon mukaan lopetettu. Hiljaa hiipien Jussi meni konttoriin ja kuiskaamalla puheli patruunan kanssa.